 
|
Ratti-poljin-istuin-settiHuomio huomio! Huomasinpa eräänä kauniina päivänä Xboxin myynnissä Gigantissa. 99 euron hinnalla laitteen hopeaversiota ei voinut olla ostamatta. Kun töistä sai vielä nipun huippupelejä ilmaiseksi, oli päätös selkeä. Aluksi pelailin lähinnä Burnout 3:sta, mutta kyllästyttyäni kyseiseen rälläämiseen, alkoi Forza Motorsport kiinnostaa - ja olin samantien koukussa. Pelasin Xboxin realistisinta autopeliä kuukausia perusohjaimella, kunnes mielenkiinto parempiin pelivälineisiin heräsi. Satuin lukemaan jostain arvostelun Fanatec Speedster 3 -ratti-poljin-setistä. Laite alkoi kiinnostaa todella ja muutaman sattuman kautta sainkin laitteen käsiin muutaman kympin listahintaa halvemmalla, noin 130 eurolla. Tässä vaiheessa sopivan telineen pohtiminen oli jo hyvässä vauhdissa. Suunnitteluprosessi käyntiin Kallis peliväline. Heti alkuun pistin Keltaiseen Pörssiin ja Ralli.net:iin ilmoituksen halukkuudestani ostaa ralliauton kuppi-istuin edullisesti. Samalla Googlasin läpi aiempia projekteja, joissa pyrittiin rakentamaan teline ratille ja polkimille istuimen kera. Eritasoisia toteutuksia löytyi verkosta valtavasti, osaan oli uhrattu viikkokausia, osaan ehkä tunti-pari. Kävinpä testaamassa OnOffissa ja Citymarketissakin noin 300 euron hintaisia valmiita istuin-teline-yhdistelmiäkin. Telineet olivat kuitenkin varsin huteria ja kalliita, joten päädyin toteuttamaan telineen itse. Pääsipähän samalla vähän nikkaroimaan. Viikot vierivät ja valtavan pohjatyön jälkeen suunnitelmat alkoivat olla kasassa - penkki vain loisti poissaolollaan. Olin saanut muutamia erilaisia tarjouksia mm. -86 vuosimallin Ford Escortin etupenkistä sekä muutamista kuppi-istuimista. Hinnat liikkuivat 50-80 euron välillä, mutta kupit tuntuivat tekevän kauppansa ennen kuin ehti meiliin vastata - alkuperäiset auton jakkarat olivat täysin poissuljettu ajatus. Lievä epätoivo alkoi hiipiä mieleen. Taas hyvä sattuma osui kohdalleni, kun olin emännän kanssa piipahtamassa Palokan Askossa Jyväskylässä. Lasten leikkiosastolla oli kaupan Play-tuoli ja meneillään alepäivät - kaikki tuolit -25%. Hetken istumisen perusteella selvisi, että tuoli sopisi projektiin loistavasti. Pikainen laskutoimitus kertoi tuolin hinnaksi karvan alle 90 euroa. Koska alennuskampanja oli maanlaajuinen, päätin ostaa tuolin vasta Vantaalta - sinänsä järjetön idea, koska kokosin setin Jyväskylässä kuitenkin loppujen lopuksi. Ei se jakkaran osto ole niin helppoaAstelin vihdoin Porttipuiston Askoon ja ilmoitin tiskillä kaipaavani mustaa Play-tuolia. Myyjä näpytteli konettaan ja laite kertoi varastosta löytyvän tasan yksi tuoli. Sellainen siis, kiitos. Mutta mihin hintaan? Myyjä: Se tekisi sitten 119 euroa. Jesse: Hetkinen, Jyväskylässä sama tuote luvattiin hintaan 89 euroa 25 senttiä? Teillähän on se alekampanja meneillään. Myyjä: Kyllä, mutta se ei koske näitä Play-tuoleja. Hetken mies näppäili konetta ja lupasi 10 euron alennuksen. Avauduin hieman asiasta ja kuinka ollakaan kaveri lupasi tuolin alkuperäiseen hintaan, vaikka "menee ihan omakustannehintaan." Aivan varmasti joo. Lopulta olin tilausvahvistuksen kanssa varastolla, josta laiskanpulskeat varastomiehet jaksoivat etsiä tuolin tupakkatauon jälkeen. Palvelu oli hidasta, mutta huonoa kaiken kaikkiaan. Kuinka ollakaan kotona innoissani pakettia avatessani huomasin tuolin "keinujalaksista" toisen olevan paskana. Sinänsä projektin kannalta asialla ei ollut niin väliä, mutta jos tuolin joskus myisi eteenpäin, olisi sen hyvä olla kunnossa. Niinpä taas puhelin kouraan ja sopimaan tuotteen vaihtoa Askon kanssa. Heillä ei tietenkään ollut tuolia enää varastossa, joten sitä joutui odottamaan viikonpäivät. Vihdoin pääsi taas tapaamaan kaikinpuolin hitaita varastomiehiä ja sain uuden, ehjän tuolin tilalle. Mistään hyvityksistä tai pahoitteluista ei ollut tietoakaan, vaikka selkeästi trukkikuskit olivat särkeneet ensimmäisen jakkaran. Tuumasta toimeen Kiinnikkeet tuolin pohjassa. Muutaman viikon ratti, polkimet sekä penkki pyörivät nurkissa, mutta sitten olikin aika pistää paketti kasaan. Kesäloma alkoi sopivasti ja suuntasin hopeanuoleni kohti Jyväskylää tarvikkeiden ynnä piirustusten kera. Isältäni löytyy Jyväskylässä aina sopivat tarvikkeet pieneen rakennusprojektiin. Niin myös tällä kertaa. Näytin miehelle piirustuksia ja hetken pohdinnan jälkeen päädyimme sedän vanhasta saunasta purettuihin lautoihin - niitä oli ns. riittävästi. Laudat olivat rosoisia ja täynnä naulanreikiä, mutta päättelin mustan maalin peittävän ne kohtuullisen hyvin. Turhat epätasaisuudet hiottaisiin toki ennen maalausta.  Ensimmäisiä osia sovittamassa fiksusti ilman paitaa. Aloitin kokoonpanon eräänä aurinkoisena lauantaina noin kello kymmenen aamulla. Homma aloitettiin liittämällä perän poikittainen ja sivujen pitkät laudat kiinni toisiinsa. Perälaudan leveys määriteltiin tuolin mukaan, jotta tuoli istuisi juuri sopivasti sivulautojen väliin. Tämän jälkeen tuolin pohjarimoihin kiinnitettiin korokkeet ruuveilla, joihin taas kiinnitettiin varsinaiset kehikkoon kiinnitettävät, leveämmät laudat. Nyt tuolia saattoi mallata kehikon sisään ja hyvinhän se sinne mahtui. Ruuvit vain kiinni ja tuoli oli istumakunnossa. Seuraavaksi määriteltiin sivulautojen pituus. Tämähän onnistuu tietysti koeistumalla laitos. Kun sopiva kohta polkimille oli löytynyt, pätkäistiin pitkät laudat sopivan mittaisiksi ja kiinnitettiin niiden välille saman mittainen poikittainen lauta kuin tuolin perässäkin. Ajoergonomia kohdalleenKun tuolin kehikko saatiin kasaan oli aika hakea paikat polkimille ja ratille. Polkimien alle päätettiin asentaa lastulevy, jonka kulma haettiin kokeilemalla. Levyn takapuolelle, hieman sen alareunan yläpuolelle tuli poikittainen lauta, joka estää polkimien valumisen alaspäin. Tässä vaiheessa kannattaa polkimien kanssa kokeilla mikä asento tuntuu omille kintuille parhaalta. Huomaa, että huonossa kulmassa olevat polkimet saattavat rasittaa jalkoja ja häiritä ajamista pitkissä sessioissa.  Ajotuntumaa hakemassa. Kovasti teki mieli jo rälläämään. Jo alunpitäen oli tiedossa, että ratin asennus tulisi olemaan projektin vaikein osuus ja niin se myös oli. Asensimme ensin ratin telineen pystylaudat, joiden etäisyys ja kulma haettiin mutu-tuntumalla. Tässä vaiheessa tuli tehtyä radikaali virhe, sillä ratti olisi pitänyt laittaa taaemmaksi. Pohdimme liikaa ohjaamosta ulos kömpimistä, jota hyvin takana olevat pystypuut häiritsisivät. Prkl, ajettavuus ennen kaikkea, kyllä sieltä ohjaamosta aina ulos pystyy kiemurtelemaan. Tosin tällainen ratkaisu ei ehkä ole kaikkein käytännöllisin kotibileissä. Optimiasento ratilla on hyvin lähellä kuljettajan rintaa niin, että kädet ovat kyynärpään kohdalta alle 90-asteen kulmassa. Jos kädet ovat liian suorassa, niitä ei jaksa kannatella puolen tunnin aktiivisessa ajosessiossa.  Kun pystypuut olivat paikoillaan, viritettiin niiden sisäpuolelle puristimilla puupalikat, joiden päälle tuli lastulevy. Seuraavaksi ratin kanssa palikoita siirtämällä haettiin sopiva korkeus ohjainlaitteelle. Kun sopiva paikka löytyi ja ratin kiinnitystason suoruus varmistettiin, oli aika ruuvata osat kiinni ja pätkiä ylimääräiset laudat. Tason alle lisättiin myös poikittainen lauta lisäämään tukevuutta. LoppusuorallaLopuksi kiinnitimme ratin pystylautoihin kohtisuorassa olevat tukilaudat, jotka vakauttivat telinettä huomattavasti. Kun koko laitos saatiin hiottua poraan kiinnitetyllä hiomalaikalla, oli aika hankkia purkki sprayta.  Pestään maalit pois. Roudasin telineen ja penkin, jonka pystyi vielä irroittamaan telineestä, takapihalle maalausta varten. Suojasin penkin sanomalehdillä sekä roskasäkillä ja aloitin spreijauksen Prismasta noudetulla mattamustalla automaalilla. Kuinka ollakaan, yksi purkki maalia ei riittänyt mihinkään. Erityisesti lastulevy imi maalia kuin sieni. Kirosin mielessäni maalin loppumista samalla kun aloin pohtia mikä selässäni pisteli. Vasta saunassa tajusin, että 6 tunnin rakennusessio ilman paitaa asfalttisella etupihalla oli huono idea auringon porottaessa täysillä. Nooh, on se hyvä luoda nahka pari kertaa vuodessa.  Maalarimestari. Huipputyylikäs asukokonaisuus. Vihdoin seuraavana päivänä sain haettua Jyskän Varastovalinnasta toisen purkin maalia, jolla juuri ja juuri sain maalattua loput näkyvät osat. Hiomisen ja uudelleen maalaamisen sai siis unohtaa. Maalin kuivuttua olin kuitenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Rakentamisen aloittamisesta oli tähän mennessä kulunut noin 24 tuntia, josta varsinaista puuhastelua oli noin 8 tuntia. Summa summarumKun teline oli kannettu faijan farkku-corollasta omaan olohuoneesseen pääsi vihdoin testaamaan laitosta käytännössä. Polkimet ja ratti paikoilleen, levy Xboxiin ja peli käyntiin. Ohjaimen asetusten kanssa oli hieman säätöä, mutta homman sai kuitenkin toimimaan ongelmitta.  100 lasissa. Ensimmäiset tyypit Acura NSX:llä saivat hymyn korviin. Hellästi polkimia käyttäen ja rattia hillitysti käännellen takavetoista autoa sai tuotua nätisti kylki edellä kurveissa. Eihän näin käriaikoja tehdä, mutta ajamiseen oli tullut aivan uusi tuntuma. Porsche 911:n kiitäessä Nürburgringin metsäpätkää 250 km/h maiseman vilistäessä 92-tuuman skriinillä puristaa rattia aivan toisella tavalla kuin tavallista peliohjainta. Kotibileissä jopa naiset ovat halunneet kokeilla ohjainlaitosta. Istuimen tiedot
Rakennusprojektiin kului rahaa 240 euroa, kun laudat ja ruuvit sai ilman turhia kuluja. Työkaluina projektissa käytettiin käsisirkkeliä, sähköhöylää, akkuporakoneita, puristimia, työntömittaa, poranteriä, hiomapaperia sekä porakoneeseen kiinnitettävää hiomalaikkaa. Tässä vielä muutamia sivustoja, joilta tuli haettua apua projektiin. Googlessa hyviä hakusanoja ovat racing seat ja racing cockpit (kuvahaku: racing cockpit).
Valmis tuotos vie runsasti tilaa olohuoneesta, eikä se ole niin kovin kaunis. Se kuitenkin ajaa asiansa ja saa olla paikoillaan niin kauan kuin peli-intoa riittää ja emäntä sallii. Wrooooom! Kommentoi!KommentitJesse vastaa Rakentelija Jesse vastaa meikkis -TR- |
|
02 |